Leijoilla Suomesta Ruotsiin
Sen jälkeen, kun muutin Ouluun idea leijalla Suomesta Ruotsiin, oli käynyt mielessäni silloin tällöin. Keväällä aloimme toden teolla realisoimaan tätä ideaa ja katselemaan sopivaa keli-ikkunaa tälle reissulle. Selväähän oli, että optimi olosuhteet eivät todennäköisesti osuisi viikonlopulle, niin töistä pitäisi ottaa vähintäänkin osittainen vapaapäivä. Miskakin oli varautunut tähän ja tulisi Jyväskylästä, kun olosuhteet olisivat otolliset.
Vaatimukset olosuhteille:
· Aurinkoista tai puolipilvistä
· Kokopäivän kestävä tuuliennuste lounaasta päin
· Pakkasta sen verran, että laivaväylät ovat jäässä
· Jään pinnan pitää tarpeeksi pehmeä, että kantti ottaa kiinni ja suksen pitää luistaa
No sitten se päivä, kun keli oli juuri niin kuin se halusimme. Aurinkoa, pakkasta n. -5, ja tuulta lounaasta parhaimmillaan 15 m/s koko päiväksi. Se oli maanantai 18.3.2024. Miska tuli sunnuntaina Ouluun yöksi Eemilille ja sovimme, että lähdemme Nallikarista klo 11.Poliittiset lakot kurittivat Suomea ja kun tarkastelimme jäänmurtajien viimeaikaisia liikkeitä marinetraffic.com sivulta, niin ne seisoivat vain paikallaan. Tämä sopi meille, koska tiesimme, että väylät olisivat hyvin jäässä. Jos murtajat liikkuvat aktiivisesti, niin retki olisi mahdoton tai ainakin hyvin vaikea ja vaarallinen. Pahimmassa tapauksessa voit jäädä saartoon jäälautalle.
Aamupäivän palaverit alta pois ja kamat kasaan. Rannassa tuuli korkeintaan 5 m/s ja uskomme ennusteeseen oli horjumassa, mutta windy lupaili kovaa tuulta vasta ulapalle. Itse pumppasin Eleveight RS 7m2 ja laitoin sen wave asetuksille. Wave astuksilla kruisailun pitäisi olla hiukan mukavempaa ja leijan kyky pysyä syvälllä tuuli-ikkunassa parempi. Eemil otti Eleveight FS 7 m2, joka käyttäytyy hyvin eri lailla. Se haluaa lentää tuuli-ikkunan reunaan, minkä takia sillä alatuuleen ajaminen voi olla haastavampaa. Lisäksi siinä on 5 strutsia, mikä tekee siitä painavamman ja vaikeamman ajettavan kevyessä kelissä. Miska otti RRD Religion 6m2, mikä on wave leija, joten se sopi tähän matkaan oikein hyvin.
Muita varusteita mitä otimme mukaan:
· Yksi varaleija (Gin Marabou 8m2)
· Yksi varapuomi
· 2x leijapumppu
· Radiopuhelimet
· Naskalit
· EA-pakkaus
· Lämmin untuvatakki
· Extra fleece
· Liinoja (voi esim vetää kaveria tarvittaessa)
· Sauvat (jos tuuli loppuu ja joudutaa hiihtämään)
· Eväitä
· Vettä ja urheilujuomaa
· Taskulamput
Meillä oli ihan kattava varustepaketti mukana, mutta pitäisi lisäksi olla satelliittipuhelin, koska kaukana ulapalla puhelinverkko lakkaa toimimasta ja jos siellä sattuu jotain, niin avun saamiseksi, jonkun pitäisi ajaa lähemmäs rannikkoa verkon ulottuville.
No sitten lähdimme matkaa. Alkumatka oli hiukan hidasta ja varsinkin Eemilillä oli vaikeuksia saada tehoja hiukan painavemmasta 7 FS:stä. Onneksi pinta oli liukas ja olemattomalla tuulella pääsi silti hyvin eteenpäin. Monot puristivat, minulla oli Eemilin sukset ja monot lainassa, koska ajoin yleensä laudalla, mutta tällaiselle retkellä sukset olivat oikea valinta. Pidimme taukoja muutaman kilometrin välein ja vähitellen jalkani tottuivat monoihin.
Järven jäällä leijailuun tottuneelle erikoista oli se, että Oulun meren jää ei todellakaan ole kokonaan tasainen. Varsinkin rannikon lähellä pinnassa on kumpareita ja vaikka minkälaisia muotoja, joten tarkkana saa olla. Olettaisin, että jää puristuu rannikkoa vasten ja nousee ylöspäin matalikkojen kohdilla. Ihmiset liikkuvat jäällä myös autoilla, kun olosuhteet ovat otolliset. Onhan se mukava laittaa webasto päälle ja pilkkiä auton ikkunasta.
Heti alkumatkasta tuli jännittävä kohta, kun näimme Kontion (jäänmurtaja) Virpiniemen edustalla, missä se oli seisonut ainakin eilisestä asti. Väylä oli paakkuinen, mutta ylitettävissä, koska se oli kerennyt hyvin jäässä. No ei muuta kuin sukset kantoon ja yli, Kontio seurasi toimintaamme vierestä. Ylitys oli haastava, koska ohjasimme toisella kädellä leijaa, toisessa kädessä oli raskaat sukset ja pinta oli erittäin liukas kovien laskettelumonojen alla. Kerran kaaduin ylityksen aikana, mutta se oli kevyt pyllähdys, kun leija veti minua samalla ylöspäin. Tässä kohti tuuli oli jo 10 m/s paremmalla puolella.
Seuraavan stopin otimme pienellä Länsileton saarella, siinä oli muutama rakennus ja massiivinen punakeltainen linjataulu. Otimme leijat alas, kiersimme saaren ja söimme hiukan.
Tauon jälkeen lähdimme taas horisonttia kohti. Tunne oli erikoinen, kun edessä ei näkynyt mitään muuta kuin jäätä ja taivasta. Onneksi tuuli oli kova, keli aurinkoinen ja vauhti parhaimmillaan yli 70 km/h.
Seuraava huomion arvoinen maamerkki oli Ulkokrunni. Emme pysähtyneet siihen tutkimaan saarta, mutta näimme jäältä hyvin, että siellä oli rakennuksia. Jäälle näkyi hyvin 1936 rakennettu loistotorni. Ulkokrunni oli toiminut luotsiasemana 1872 – 1934. Saarella ei ole enää asutusta ja se on nykyään luonnonsuojelualuetta. Ajattelimme, että teemme tänne erillisen retken joku kevät.
Ulkokrunnin jälkeen törmäsimme vanhoihin jäätyneisiin laivaväyliin ja pysähdyimme vähän suunnistamaan, mutta suunnistusta vaikeutti netin ja puhelinverkon puuttuminen. Note to self: lataa offline kartat puhelimeen ennen uutta reissua. No suunnistimme vähän mututuntuman perusteella ja tarkkailimme tilannetta, milloin netti alkaisi taas toimimaan. Menimme parin laivaväylän yli, mutta ne olivat sen verran vanhoja, että pääsimme niiden yli hyvin sukset jalassa.
Kun aloimme lähestyä Perämeren kansallispuistoa, niin jouduimme ylittämään jonkun verran ahtojääalueita. Ahtojää alueella liikkuminen on hidasta ja pitää olla tarkkana, että sukset eivät tökkää mihinkään. Jäimme pitämään taukoa erityisen ison ahtojää ”saaren” taakse. Ahtojää saaren ympärillä oli vähän vettä ja kun tietysti halusimme möykyn päälle, niin Eemil onnistui kastelemaan mononsa ylittäessään vesi kaistaletta. Onneksi matkaa maaliin ei laskelmiemme mukaan ollut enää pitkälti. Laskimme leija tuulen suojaan ahtojään taakse ja söimme eväitä tuulen suojassa. Avonaisilla osuuksilla tauon pitäminen ei ollut mielekästä, koska tuuli puhalsi n. 15 m/s.
Kuva 10. Ahtojään taakse pääsi mukavasti tuulen suojaan.
No sitten vaan suorittamaan loppuetappia Perämeren kansallispuiston läpi. Perämeren kansallispuistossa tuuli taas heikkeni n. 4-7 m/s tuuleksi, vaikka hetki sitten se oli myrsky lukemissa. Päätöspaikkamme oli lahden pohjukka moottoritien varressa Haaparannan länsipuolella. Onneksi netti taas toimi ja onnistuimme navigoimaan sinne suhteellisen helposti.
Eemilin tyttökaveri Mira oli lupautunut meille kuskiksi ja tulisi hakemaan meidät, kunhan saisi meiltä viestin, että lähtee ajamaan Oulusta. Tässäkin tuli se ongelma vastaan, että viestimme lähti vasta, kun netti taas toimi ja olimme suhteellisen lähellä määränpäätä. Jouduimme jonkin aikaa odottelemaan P-paikalla kyytiä, mutta se ei juuri haitannut, koska olimme innoissamme, että onnistuimme tässä seikkailussa. Myöhästyimme parilla minuutilla Ikean lihapullilta, mutta kunnon rasvainen kebab Tornion puolella kattoi osan tästä pettymyksestä.
Statsit:
· Matka-aika taukojen kanssa: 5h 6min
· Matka: 126.6 km
· Maksimi nopeus: 71 km/h
· Arvioitu kulutus: 2708 kcal
Matkassa oli omat riskinsä ja koitimme ottaa ne huomioon parhaamme mukaan suunnittelemalla reitin ja eri skenaariot, jos esimerkiksi laivaväylän ylitys ei onnistuisikaan. Ehdottomasti satelliittipuhelin mukaan, jos joskus tulee mieleen koittaa jotain vastaavaa.
Emme voi suositella tätä kenellekään, mutta jos meinaat tehdä jotain vastaavaa, niin ole varma taidoistasi, tee esitutkimus, tutustu alueeseen etukäteen ja varaudu eri tilanteisiin.
Kiitos, kun pääsit tänne asti. Meidän tekemisiämme voi seurata eri sosiaalisen median kanavista. Linkit alla.
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCvM-HY71wmHi92goWhham1w
Instagram: https://www.instagram.com/apex.adventures.official/
TikTok: https://www.tiktok.com/@apex.adventures.official
Kirjoittaja Mikko.
Oikolukija Miska.
Kommentit
Lähetä kommentti