Kite Cruise 2025, Egypti 2.-11.5.2025
Tämä reissu oli tullut vastaan jo vuosi sitten leijalautailijoiden someryhmissä. Siitä asti matka on ollut korvan takana muhimassa. Keväällä meidän oli tarkoitus lähteä Islantiin patikoimaan, mutta reissu peruuntui, kun reissukaverimme saivat koiran, jota ei vielä raaskinut jättää hoitoon. No lomaa oli varattu, mutta ei kohdetta. Taas tuli mainoksia, että Egyptin reissu järjestetään uudestaan ja reissu oli mahtava. Otin sitten yhteyttä Joonakseen mahtuuko reissulle vielä mukaan ja reissulle vielä pääsi, vaikka varsinainen ilmoittautuminen olikin mennyt kiinni juuri Tammikuun alussa.
Ilmoittautumisen jälkeen meidät kutsuttiin reissun whatsapp-ryhmään, jossa tiedotettiin reissuun liittyvistä asioista ja sai esittää kaikkia kysymyksiä. Reissun organisoijat Leijasurffaus.fi Joonas ja Jusa vastasivat hyvin kaikkiin kysymyksiin. Erityisesti pidin infotilaisuudesta, joka järjestettiin muutama kuukausi ennen reissua. Siellä sai nähdä muita osallistujia ja kysyä kysymyksiä. Samalla Joonas ja Jusa kertoivat, miten reissuun on hyvä valmistautua, mitä varusteita ottaa mukaan ja auttoivat lentojen valinnassa.
Oulusta Hurghadaan oli pitkä matka, mutta positiivista oli, että uuteen kellon aikaan ei tarvinnut tottua, koska Egyptissä kello oli samassa ajassa kuin Suomessa. Egyptiin tarvitsee viisumin, mutta sen voi kätevästi ostaa Hurghadan lentokentältä. Viisumi maksaa vain 25€, mutta kentällä saattaa olla kaupustelijoita, jotka myyvät "ohistuskaista"-viisumeja, mutta tavallinenkin jono eteni melko nopeasti, niin siihen en käyttäisi enempää rahaa.
Ennen kuin pääsimme pois lentokentältä, tavaramme vielä läpivalaistiin. Egyptiin ei saa tuoda droneja tai kiikareita, koska niitä voidaan käyttää sotilasalueiden tarkkailuun. Ruumalaukut olivat täynnä leijavarusteita. Isoon ruumalaukkuun sai 2 leijaa, trapan ja jotain pientä. Vaatteet laitoin käsimatkatavaroihin. 4 twintippiä kuljetimme Miskan isossa suksipussissa, johon mahtui niiden lisäksi vielä pari leijaa ja puomia. Surffilaukun painoraja oli 32 kg, joten sinne mahtui hyvin tavaraa. Reissun hintaan olisi myös kuulunut SU2:n twintip käyttöön viikon ajaksi, jos ei ottanut omaa lautaa mukaan, koska sen kuljettaminen on yleensä ongelmallisinta. Minusta se oli aika hyvä palvelu, mutta neljään osaan jaettuna lautabägi ei ollut pahan hintainen, 200€ yhteensä, joten 50€ per naama.
Meillä oli kyyti varattuna kentältä hotellille. Siellä oli vain yksi auto eikä meidän tavaramme + 5 ihmistä mahtunut kyytiin. Meidän mukaamme liittyi siis vielä Laura. Olimme sopineet Lauran kanssa, että menisimme yhtä matkaa samaan hotelliin ja veneelle, kun saavumme Egyptiin. No onneksi kuski sai soitettua uuden taksin, ja pääsimme matkaan. Oli pimeää, autot tööttäilivät, keskeneräisiä rakennuksia oli kaikkialla ja liikenne oli kaoottinen, kuin saattoikin odottaa. Olin kyllä tottunut tällaiseen liikenteeseen matkoillani, mutta kyllä se taas vähän jännitti. Kun pääsimme perille, kuski vaati meiltä vielä ylimääräistä 20 €, koska oli pitänyt ottaa 2 autoa. No onneksi tämä saatiin sovittua, kun toinen auto saapui, jota kaverin pomo ajoi ja hän tajusi tilanteen. Tällainen hinnasta vääntäminen on Egyptissä yleistä ja monessa paikassa joudut vänkäämään hinnasta, erityisesti takseissa. Yleensä hinnat ovat kuitenkin, niin pieniä, että euron takia ei välttämättä jäädä väittelemään kovin pitkäksi aikaa. Pääasia, että päästiin perille ja nopeasti nukkumaan.
Nukuimme melkein check-outtiin asti ja kävimme nopeasti aamupalalla. Vähän jännitti alkuun, että mitä täällä uskaltaa syödä. Söimme aluksi vain leipää, juustoa ja joimme kahvia sekä pullovettä. Sitten lähdimme kohti venesatamaa, jotta saisimme tavaramme sinne. Tilasin Uberin hotellin wifillä, mutta autoon hypättyäni en tiennyt yhtään viekö kuski minua oikeaan paikkaan, koska minulla ei ollut enää nettiyhteyttä. Tämä oli vielä erityisen jännittävää, koska oli yksin taksissa, johon oli ängetty kaikki varusteemme. No onneksi reissun whatsapp-ryhmään oli laitettu kuva ranta-alueen portista, niin muistin sen, kun sen näin. Käytännön haasteiden takia kävin ostamassa prepaid liittymän lähimmästä kioskista.
No kaikki pääsivät rantaan ja veimme varusteemme veneeseen. Veneen koko vähän yllätti. Ei sitä voinut oikeastaan veneeksi sanoa, kuvaavampi sana on jahti, mutta käytän siitä nimitystä laiva, koska se tuntuu luontevammalta. Laivan nimi oli Heaven Liberty ja siinä oli 14 hyttiä turisteille, jokainen hytti oli kahdelle hengelle. Laiva olisi majapaikkamme seuraavan viikon ajan ja se seilaisi leijaspotilta toiselle tuulien mukaan. Lisää laivasta voi lukea sickdogin sivulta: Heaven Liberty
Muutamia turisteja oli jo saapunut laivalle, mutta suurin osa oli vielä matkalla. Päätimme vähän kierrellä lähistöllä ja käydä syömässä. Kaikki ranta-alueet olivat resortteja täynnä, joilla oli omat rantansa. Rannan ulkopuolella oli ostoskatu, jossa oli pieniä liikkeitä ja ravintoloita.
Löysimme mapsista sopivan ruokapaikan, jonne menimme uberilla. Matka oli noin 10 minuuttia ja matkan hinta ei ollut kahta euroa enempää. Uberit olivat todella halpoja, mutta usein uberin taksa ei kuskeille riittäny. He lähettivät aina kyydin hyväksymisen jälkeen viestin, että pitäisi maksaa pari euroa käteistä uber taksan lisäksi, joka oli usein vain pari euroa korkeintaan. Bensan hinta oli kuulemma noussut, eikä uberin taksa kattanut polttoainekuluja. Bensa maksoi noin 30 snt/litralta ja suurin osa ajoikin kaasu autoilla. Kerran kuskimme kävi tankkaamassa kaasua ja tankin täyttö maksoi alle 2 €. Kysyin kuinka kauas tällä pääsisi ja vastaus oli 200 km. Näillä hinnoilla ei kannattanut paljon sähköautolla ajella.
Ruokapaikkamme sijaitsi resortin sisällä, eikä sinnekkään ollut helppo päästä. Portilla meiltä katsottiin passit ja ne otettiin talteen. Tämän jälkeen meidän piti mennä hotellin respaan, jossa meidät ohjattiin metallinpaljastimen läpi. Respassa odottelimme hetken, kun hotellin työntekijät varmistivat ostaisimmeko minimissään 1000:lla Egyptin punnalla (n. 18 €) per henkilö ja oliko ravintolassa meille tilaa. Lupauduimme tähän ja tilaa löytyi, niin he ohjasivat meidät golfkärryyn, joka ajoi meidät suoraan rantaravintolan eteen. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka ihan syötävää, kun olimme syöneet golfkärry vei meidät respaan, jonne maksoimme laskun. Lähtiessämme saimme vielä passimme takaisin.
Ennen kuin lähdimme seilaamaan Egyptin saaristoon, kävimme ostamassa vähän herkkuja ja muuta evästä matkalle (ei todellakaan olisi tarvinnut, koska eväät laivalla oli 5/5). Kävin myös hakemassa yhden rommipullon, koska se on ollut perinne leijapiireissä. Alkoholin ostaminen Egyptissä ei ollutkaan niin yksinkertaista. Myyjä näytti minulle kuvia, mitä alkoholituotteita hänellä oli ja valitsin kuvasta mieleisen tuotteen. Tämän jälkeen hän käski odottaa hetken, jonka jälkeen juoksupoika toi pullon jostain muualta mustassa pussissa. Ilmeisesti laki kieltää alkoholituotteiden näyttämisen liikkeessä tai sitten laki on alkoholilaki tiukempi paikallisia kohtaan, mutta ei koske turisteja. Veikkaan jälkimmäistä.
No sitten laivaan. Hytit oli siivottu ja saimme viedä tavaramme sinne. Hytti oli ihan kivan oloinen, mutta melko pieni. Jokaisessa hytissä oli oma wc+suihku, joka oli kohtalaisen iso hytin kokoon verrattuna. Hytin sänky nousi ylös, jotta sen alle pystyi laittamaan matkatavaroita. Leijavarusteet pidettiin vedentasossa olevalla kannella, josta ne oli helppo ottaa mukaan joka päivä.
Kuva hytistä. Laivan sisätilat oli juuri remontoitu ja hytit olivat oikein viihtyisät.
Tämän päivän olimme vielä laiturissa ja lähtisimme seilaamaan vasta sunnuntai aamuna. Saimme kuitenkin jo illallista laivalla. Ruokailutila oli veden tason alapuolella. Siellä oli pitkät pöydät, jotta kaikki turistit mahtuisivat syömään samaan aikaan. Laivassa oli kello, jota soitettiin aina kun ruokaa oli tarjolla, silloin oli parempi mennä, koska ruoka oli tarjolla niin kauan kuin ihmisiä oli syömässä, yleensä noin tunnin ajan. Ruoka reissulla olikin todella monipuolista ja hyvää. Itse söin vaan vielä aika pieniä annoksia ja varovaisesti, koska olin juuri sairastanut noroviruksen ennen matkaa, eikä vatsani ollut kovin vastaanottavassa tilassa.
Turistien lisäksi laivalla oli noin 10 hengen miehistö + retken emäntä Sophie. Miehistö huolehti, että kaikki toimii, valmistivat ruuan, kuljettivat turisteja laivalta rantaan, siivosivat laivaa ja hyttejä. Sophie kertoi aina päivän ohjelman ja minne olimme milloinkin menossa ja minkälainen paikka se oli leijalautailla. Hän taisi tehdä myös päätökset mitä tekisimme minäkin päivänä. Erityisesti kaikki turistit pitivät Sophiesta. Hänellä oli hyvä ote matkan vetämisestä ja kuunteli myös meidän toiveita mitä haluaisimme tehdä. Sickdogilla on useampi vene ja isäntä/emäntä, mutta Jusa ja Joonas saivat Sophien bookattua meille jo ensi vuoden reissulle.
Ensimmäisen laivalla nukutun yön jälkeen lähdimme rannasta kohti avomerta ja saaristoa. Vastaavia laivoja rannikolla oli joka paikassa. Monet niistä olivat sukelluskäyttöön tarkoitettuja, niin kuin Heaven Libertykin oli ollut, mutta se oli muutettu leijalautailuun sopivaksi. Kun saavuimme kohteeseen, oli siellä jo vaikka kuinka paljon leijalautailijoita jo vesillä. Saaren edessä oli muutama laiva jo parkissa. No intoa täynnä kaikki pakkasivat varusteensa nopeasti ja Heaven Libertyn kaksi kumivenettä, joita kutsuttiin Zodiakeiksi, lähtivät kuskaamaan turisteja rantaan.
Leijalautailu paikat olivat aina ns. ”Off-shore-spotteja”. Tämä tarkoittaa sitä, että tuuli oli aina maalta merelle päin. Off-shore tuulella riski on siinä, että jos käy jotain, niin tuuli kuljettaa sinua pois merelle päin. Tämä ei kuitenkaan ollut reissulla ongelma, koska miehistö tarkkaili meitä jatkuvasti ja jos joku ajautui liian kauas tuli Zodiac hänet hakemaan. Tämän takia vedessä oli hyvin vähän aaltoja ja leijalautailu olisi helppoa ja mukavaa. Tälläistä herkkua ei Suomessa juuri ole tarjolla. Sillä Suomessa leijalautaillaan yleensä On-shore tuulella, jollain tuuli on mereltä maalle päin ja näin vedessä on paljon pieniä aaltoja, jota kutsutaan "chopiksi". Chopissa ajaminen on haastavampaa kuin flätillä. Saaret joiden yli tuuli puhalsi olivat matalia ja puuttomia, joten niiden vaikutus tuuleen oli mitätön. Tuuli olikin pääsääntöisesti tosi tasaista ja tarpeeksi kovaa. Spoteilla oli yleensä hyvin tilaa monelle harrastajalle, mutta parhaalla hyppypaikalla tuppasi olemaan ruuhkaa. Paras hyppypaikka on yleensä aivan rannan vieressä, missä vesi on tasaisinta ja alastulo paikka tarpeeksi syvä, jos sattuu kaatumaan. Vähemmän suosittuja hyviä hyppypaikkoja saattoi löytää muualtakin, kuin aivan rannan edestä. Parhaalle hyppypaikalle pääsi myös varmasti, jos meni vesille vähemmän suosittuun aikaan, esimerkiksi auringonnousun aikaan, heti lounaan jälkeen tai illalla.
Tästä eteenpäin reissu alkoi muistuttaa päiväni murmelina-elokuvaa, eli päivät toistivat toisiaan. Aamupala, leijalautailua, lounas, leijalautailua, välipalaa, leijalautailua, illallinen ja nukkumaan. Kävimme viikon aikana kolmessa eri lokaatiossa. 2 niistä oli leijalautailupaikkoja ja 1 oli snorklauspaikka, jossa oli hienoja koralleja sekä kaloja. Snorklauspäivä pidettiin, koska tuuli oli heikko, mutta illalla tuuli nousi ja halukkaat pääsivät vielä leijalautailemaan. Saimme välillä nettiyhteyden ja pääsimme katsomaan ennusteita, ne olivat vähän suuntaa antavia, mutta todellinen tuulen voimakkuus saattoi vaihdella paljonkin. Sanoisin, että tuuli vaihteli 7-15ms välillä puuskat mukaan lukien. Eniten ajoin 9 neliöisellä, muutaman kerran 12:sta ja kerran kävin ulkoiluttamassa myös 7:n neliöistä. Vaikka ennuste näytti perustuuleksi 7ms, niin silti kannatti ottaa useampi leija rantaan, koska tuuli saattoi olla paljon kovempi.
Paloin pahasti heti toisena päivänä, koska vietimme niin paljon aikaa vedessä eikä aurinkorasva pysynyt juurikaan, vaikka sen piti olla veden kestävää. Onneksi sain uudelta tuttavuudelta Mikaelilta pitkät lycra housut, joita sain käyttää loppureissun ajan. Päädyinkin lopulta ostamaan housut Mikaelilta, koska hän oli ostanut ne reissua varten, mutta ei käyttänyt niitä kuin pari kertaa. Surffasin siis aina hattu päässä, neopreeni tossut jalassa sekä pitkät lycra housut ja paita päällä. Menetin lierihattuni jo toisena päivänä, niin käytin loppureissun lippistä, jonka olin kiinnittänyt narulla itseeni. Eli jos kaaduin, niin lippis ei päätynyt kaloille, vaan sain sen taas vedettyä päähäni.
Varusteista sen verran, että Egyptissä pärjää kyllä ilman märkkäriä, mutta monet tykkäsivät käyttää sellaista, koska se tuo suojaa myös UV-säteilyltä, joka on Egyptissä todella raju. Jos tunnistat olevasi vilukissa, niin ohut pitkä märkkäri voi olla myös paikallaan ja jos taas et, niin lycra-vaatteet on oiva vaihtoehto. Ne tuovat suojaa auringolta, mutta eivät lämmitä samanlailla kuin neopreeni. Itselläni oli shorty-märkkäri mukana, mutta en käyttänyt sitä kuin kerran auringonnousu sessareilla, kun vesi ja ilma olivat vielä vähän viileää. Leijoja meillä oli mukana 5, 7, 9 ja 12. Minun kokoiselle 80kg painavalle 9 ja 12 olivat parhaat koot. Kerran kävin ajamassa 7 neliöisellä, kun halusin harjoitella kitelooppeja pienellä leijalla, mutta kun olin saanut vähän lämmiteltyä, niin vaihdoin ysiin.
Palvelusta vielä sen verran, että rannassa oli aina kaikki viimeisen päälle. Miehistö toi sinne aamulla aurinkovarjoja, tuoleja, sekä maton, jonka päällä leijat pumpattiin. Leijat pumpattiin paineilmalla ja miehistö hoiti tämän. He yleensä virittivät myös leijan narut, joten itse ei tarvinnut muuta kuin ottaa puomi käteen ja näyttää peukkua. Itse piti kuitenkin vielä leijalautailla. :D Rantaan tuotiin vettä, limua sekä evästä. Käytännössä päivän aikana tarvitsi käydä laivalla vain lounas aikaan, mutta välillä osa jätti senkin välistä, koska rannalla oli eväitä enemmän kuin tarpeeksi.
Aamuvirkut pääsivät kanssa nauttimaan, koska ensimmäinen Zodiac lähti rantaan jo ennen kuutta. Monet menivätkin tälle aamusessarille aina kun mahdollista. Itse kävin auringonnoususessarilla vain kerran. Sain otettua kuvat ja toteamassa, että voi se Egyptissäkin olla viileää. Yön aikana rantavesi oli jäähtynyt ja aamulla ilmakin oli vähän viileämpää, mutta nopeasti se aina lämpeni. Tuulen vuoksi ilma ei tuntunut viikon aikana tukahduttavan kuumalta, mutta lämpötilat huitelivat 30 asteen paremmalla puolella. Onneksi hyteissä oli ilmastointi, koska ne lämpenivät kyllä päivän aikana.
Yksi hieno asia reissussa oli myös se, kuinka paljon siellä oli aloittelijoita. Reissun hintaan kuului siis ilmainen opetus, mikä on ilmeisesti harvinaista jopa Egyptin kite safarien yhteydessä. Monet oppivat leijalautailemaan ja sitä on hieno seurata vierestä, kun toinen saa mahtavia onnistumisen kokemuksia. Reissua voisi suositella siis myös aivan aloittelijalle, jolla ei ole mitään kokemusta leijalautailusta. Parempaa paikkaa harjoitteluun on vaikea miettiä, koska Suomessa pääsee harvoin opettelemaan useana päivänä peräkkäin, joten lajin oppiminen vie jonkin aikaa. Täällä voit olla itsenäinen leijasurffari jo viikossa.
Kun laiva saapui takaisin mantereelle meillä oli vielä yksi päivä Egyptissä. Kävimme yksityisessä kaupungissa El Gounassa. Tämä oli huomattavasti hienompaa aluetta kuin Hurghada. Oli siistiä ja vehreää. Kävimme vain katselemassa paikkoja ja syömässä, koska voimia ei ollut muuhun. Joka paikkaa särki, koska en ollut ennen leijalautaillut näin paljoa yhden viikon aikana. Kävimme wakepuistossa katsomassa lautailijoita ja siellä näimme pro kiteilijän Finn Flugelin tekemässä temppuja. Kävimme myös kite beachilla, mutta rannikolla ei silloin tuullut. El Gouna on myös suosittu kitekohde, mutta itse suosittelisin kite safaria, jos Egyptiin menee. Kitebeachin alueella törmäsimme myös instagram julkkikseen kitesurf_aaroniin, joka on tunnettu leijalautailu aiheisista meemeistään.
Päivän jälkeen vielä resortille uimaan ja nukkumaan hetkeksi ennen kuin lento lähtisi takaisin Suomeen. Otimme huoneet laiturin viereisestä resortista, koska tavarat piti saada jonnekkin säilöön, eikä huone ollut kuin n. 30€. Paluumatka oli taas rankka, mutta se ei haitannut, kun viikkosta oli jäänyt niin paljon hyviä muistoja.
Maisemat olivat mahtavat, ihmiset olivat mahtavia ja sain paljon uusia kavereita. Leijasurffaus.fi järjesti Egyptiin kaksi viikkoa, mutta tälle jälkimmäiselle viikolle, jolla me olimme, niin ei saatu laivaa täyteen suomalaisia, vaan paikkoja oli myyty myös muille. No tämä ei meitä haitannut, vaan päinvastoin, oli mukava tutustua myös muihin kansalaisuuksiin. Erityisesti hollantialiset Ralf ja Jan viihdyttivät meitä paljon. Ja sveitsiläinen Marcel kalasti miehistön kanssa iltaisin ja antoi meidän testata kaveriltansa lainaan saatua Harlem Thrive leijaansa. Tähän jäinkin koukkuun ja nyt minun on saatava sellainen. Tuli muidenkin kanssa juteltua ja kuultua heidän elämästään ympäri maailmaa.
Reissun tunnelmasta tuli paljon mieleen Lappiksen Vietnamin reissu, joka oli mahtava kokemus sekin. Siitä voit lukea salaisesta henkilökohtaisesta blogistani Mikon Seikkailut. Kyllä tällaiset ryhmämatkat ovat parhaita, kun pääsee samanhenkisten ihmisten kanssa matkaan ja saa uusia kavereita ympäri maailmaa. Suosittelen reissua kaikille leijalautailijoille. Oli siellä myös wingfoilaajia, mutta wingfoil-varusteita ei mahdu laivalle, niin paljon, että sitä kannattaisi hirveästi markkinoida.
Kirjoittaja: Mikko
Kontenttia reissusta voit löytää meidän somesta.
https://www.instagram.com/apex.adventures.official/
https://www.youtube.com/channel/UCvM-HY71wmHi92goWhham1w
https://www.tiktok.com/@apex.adventures.official
Kommentit
Lähetä kommentti