Wingfoil - Kuinka vaikeaa se voi olla?
Apexin muut jäsenet Eemil ja Miska olivat ottaneet wingfoil-lautailun jo haltuun, mutta mulla (Mikko) ei vielä lajista ollut kokemusta. Lähinnä naureskelin lajille, koska se näytti vaikealta ja kömpelöltä verrattuna leijalautailuun tai edes leijafoilaukseen. No aikani seurattua kaverien edistystä alkoi minuakin kiinnostaa laji enemmän. Erityisesti videot isoja aaltoja surffaavista wingfoilaajista puhuttelivat. Leijafoililla aaltojen surffaaminen ei ole yhtä mielekästä, koska leija vetää aina jonkin verran. Wingfoilaillessa pystyy kuitenkin nappaamaan wingin etureunan kahvasta kiinni toisella kädellä ja ”liputtamaan” winging, niin että se ei vedä yhtään. Näin voit nauttia aallon työntövoimasta ja surffata aaltoa kuin ilman wingiä. No semmoisia isoja aaltoja meillä Suomessa harvoin on, mutta foilin avulla pieniäkin aaltoja voi surffata. Aallosta tarvittava voima on foilin kanssa paljon pienempi kuin esimerkiksi perinteisellä surffilaudalla.
No oletettavasti aaltojen surffaus on kaukana horisontissa häämöttävä palkinto, jonka saavuttaakseen pitää ensin hommata varusteet, opetella perusteet ja vähän lisää. Tuuli -ja vesiurheilulajit ovat opettaneet, että sinnikkyys palkitaan ja oppiminen ei tapahdu silmän räpäyksessä. Jos hyvin käy ja kerkeän harjoitella paljon, voisin päästä aalloille ehkä yhden kesän harjoittelun aikana. No, mutta kesä oli jo loppu puolella ennen kuin kiinnostukseni oli siinä pisteessä, että olin valmis koittamaan lajia. Eemil oli oppinut jo perusteet hyvin ja antoi minun harjoitella varusteillaan.
Kun halusin lajia koittaa, keliennusteet olivat aika heikot, joten tarvitsimme kevyeen keliin sopivaa kalustoa. Lappiksen Harppa antoikin meille testattavaksi Sapfoilin Leviathan 1550 etusiiven. Minulla oli ennestään Sapfoilin leijafoilisetti, mihin etusiipi sopi suoraan. Leijafoilimastoni oli 93 cm, mikä on ehkä hiukan pitkä wingfoilin aloitukseen, mutta käy ihan hyvin. Sapfoilin setti meni hyvin kiinni Eemilin Gongin 120 litraiseen lautaan. Tällä setillä pitäisi päästä ajamaan myös super kevyessä kelissä.
Ensimmäisenä wing päivänä pyörittelin wingiä hetken kädessä rannalla Oulun Nallikarissa ja sitten siirryimme veteen. Vedessä Eemil kävin ensin koittamassa wingiä hetken, jonka jälkeen totesimme laitteen toimivan. Nyt oli minun vuoroni. Alkuun ei ollut puhettakaan, että olisin päässyt lentämään foililla. Alun taistelu oli pystyssä pysyminen. Kun tasapaino alkoi hitusen paranemaan, oli mahdollista yrittää kerätä vauhtia wingiä pumppaamalla. Pumppaus yritykset johtivat lähes aina kaatumiseen. Toinen haaste oli myös matala vesi. Muutaman yrityksen jälkeen olin ajautunut tuulen mukana alatuuleen rantaa kohti, jolloin siipi oli vaarassa osua pohjaan. Ylätuuleen pääseminen lauta veden pinnassa (eli taksittaminen) oli raskasta ja vaikeaa aluksi. Loppu päivänä sain muutaman yrityksen päästä foilille. Taksittaminen takaisin ylätuuleen vei aikaa ja voimia, joten yritysten määrä jäi vähäiseksi.
Toinen wing-sessio tuli ehkä kuukautta myöhemmin. Tällä kertaa olimme Oulun Meriniemessä ja tuuli vaikutti paremmalta. Sää oli jo vähän viilennyt ja päälle piti pukea paksumpi 6/5mm märkäpuku. Wingin käsittely ja tasapaino ongelmat olivat vähäisempiä, mutta kohtisuoraa rantaa kohti puhaltava tuuli vaikeutti harjoittelua edelleen. Ennen kuin pystyi kokeilemaan vauhdin keräämistä ja foilille nousua piti päästä ylätuuleen. Taksittamalla ylätuuleen meneminen oli vieläkin raskasta ja tylsää, niin monesti tämä prosessi piti toistaa jokaisen yrityksen jälkeen. Pari kertaa pääsin foilille, mutta foilaamisen ylläpitäminen oli vielä vaikeaa, kun piti murehtia lähestyvästä rannasta ja laiturista. Tuuli oli laskemaan päin ja lopetin session enemmän turhautuneena kuin tyytyväisenä.
Kolmas wingi-sessio tehtiin heti seuraavana päivänä Oulun Oritkarilla Kempeleenlahdella. Tuuli oli kaakosta, emmekä jaksaneet ajaa Meriniemeen saakka. Onneksi jäimme Oritkariin, koska siellä tuuli oli yllättävän hyvä ja mikä parasta, aallokko oli hyvin maltillinen. Kaakkois-tuuli puhaltaa mantereelta päin eikä matalaan Kempeleenlahteen pääse syntymään juurikaan aaltoja. Tällä tuulen suunnalla tuuli ei ollut suoraan rantaan päin, vaan ennemminkin sideshore tuuli, eli rannan suuntainen. Kun lähdin vasen jalka edellä, ajauduin syvälle keskelle lahtea. Siinä on omat riskinsä, mutta tämä oli oikestaan hyvä asia, koska sain monta yritystä wingillä, eikä ranta tullut koko ajan vastaan. Onnistuinkin heti ensimmäisellä yrityksellä ja pääsin melko helposti foilin päälle. Ehkä yön aikana oli tapahtunut jotain, mutta enemmän annan credittiä silloisille olosuhteille. Tuuli oli napakka ja aallot pieniä, joten tasapainottelu ja tehon tuottaminen oli helppoa.
Aikani ajoin vasemman jalan halssia, mutta takaisinkin oli päästävä. Laskeuduin laudalla veden pintaan ja käänsin laudan toiseen suuntaan. Laitoin oikean jalkani menosuuntaan ja yritin lähteä. Siitä ei meinannut tulla mitään. Taksittelin aikani takaisin päin ja lähdin sitten taas vasen jalka edellä. Vasen jalka edellä pääsin taas hetkessä lentoon foilin päälle ja matka taittui. Sitten käännyin ja taas sama homma oikealle päin. Laji tuntui aivan erillaiselta, kun vaihdoin meno suuntaa. Muutaman yrityksen jälkeen sekin onnistui, mutta olin ajautunut melko lailla alatuuleen. Tuuli saattoi hiukan koventua, mikä todennäköisesti mahdollisti onnistumiseni myös toiseen suuntaan, vaikka tekniikkani oikealle päin oli heikompi. Loppujen lopuksi pääsin ajamaan useamman halssin molempiin suuntiin ja pääsin takaisin rantaan. Olin todella tyytyväinen ja aloinkin miettiä, milloin hommaisin omat wing-varusteet.
Lajin oppiminen voi viedä paljon kauemmpinkin aikaa, mutta minulla on kokemusta leijalautailusta ja leijafoilauksesta, niin kaikki ei sentään ollut täysin uutta. Sinnikäs pitää varmasti kaikkien olla. Alkuun tasapainottelu ja wingin hallinta vievät kaiken keskittymisen. Kun ne ovat hallussa pitäisi generoida vauhtia, niin että pääsee foilin päälle. Tämäkin vie varmasti muutaman tovin. Lopuksi tulee foililla ajaminen, se on maaginen tunne ja varmasti yllättää, jos siitä ei ole yhtään kokemusta. Manöövereiden opettelu pitää mielenkiintoa yllä ja harrastaminen keskittyykin jonkin aikaa tähän. Ja niin kuin alussa sanoin, niin jossain vaiheessa aallot ovat se juttu. Niistä ei vielä minun kuitenkaan tarvitse stressata. Se aika tulee joskus ja nautitaan sillä välin matkasta.
Youtube video meikän wingfoil alkutaipaleesta.
Wingfoil - Kuinka vaikeaa se voi olla?
Seuraa meitä Instagramissa ja Tiktokissa:
https://www.instagram.com/apex.adventures.official/
https://www.tiktok.com/@apex.adventures.official
Kirjoittaja: Mikko
Kommentit
Lähetä kommentti